Reppu vai olkalaukku läppärille

Peräkylillä kasvaneena kolmikymppisenä olen tottunut pitämään reppua parhaana kantovälineenä. Maaseudulla olkalaukkua pidettiin epäilyttävänä hienosteluna eikä reppukaan saanut olla liian hieno, koska se sotkeutuisi kuitenkin. Tämä oli yksinkertaista, käytännön ja väärällä tavalla erottumisen pelon sanelemaa maaseutufunktionalismia.

Lähes kaikilla kulkee päivittäin mukana läppäri ja paljon muuta tavaraa, ja kantovälineen valinnan saa tehdä omien tarpeiden ja mieltymysten mukaan. Nyt netti on täynnä englanninkielisiä artikkeleita joissa, vertaillaan reppujen ja laukkujen tyylikkyyttä ja ominaisuuksia, mutta pätevätkö niiden opit suomalaiseen urbaaniin ympäristöön? Vaihtoehdot ovat joka tapauksessa monipuolisemmat, eikä mummo enää kysy epäillen, että käyttäisinkö minäkin miehenä ”sellaista olkalaukkua”.

Lue tästä laukkujen ja reppujen hyvistä puolista käytettävyyden ja tyylin kannalta sekä Suomen Naprapaattiyhdistyksen Marja Wainikan erittäin hyvät kommentit niiden ergonomiasta.

Reput ja laukut päivittäisessä käytössä

Läppäristä on tullut melkein kännykän kaltainen, kaikkialle mukana kulkeva väline työhön opiskeluun ja viihtymiseen. Kevyt kannettava kulkee mukana vaikka sitä ei aina tarvitsisikaan. Jos läppäri on ainoa tavara, jota kantaa mukana ja sen kanssa kävelee vain parkkipaikalta työpöydän ääreen, niin selviää ilman, mutta muutoin jonkinlainen kantoväline on tarpeen.

Kun jotain käyttää päivittäin, pienet asiat voivat häiritä. Repun ja laukun valinnassa kannattaa siis kiinnittää huomiota käytettävyyteen: Saako usein tarvittavat tavarat, kuten avaimet tai puhelimen, helposti esille? Pysyykö läppäri kunnolla paikallaan eikä esimerkiksi heilu kävellessä selkää vasten? Aiemmassa repussani, josta kyllä pidin muutoin oli juuri tämä hyvin ärsyttävä puoli, koska kankainen läppäritasku oli liian löysä.

Läppärin suojaaminen

Jos kannettavaan tietokoneeseen on sijoittanut esimerkiksi päälle 1000 euroa, niin kyllä sen haluaa myös suojata asianmukaisesti. Jos ostaa laukkua tai reppua pelkästään uudelle kannettavalle, niin esimerkiksi 20 prosentilla koneen hinnasta saa suojaa, tyyliä ja kaikin puolin hyvän kantovälineen. Tätä halvemmalla pärjää taatusti yhtä hyvin, ja valikoimaa riittää, mutta laukun ja repun valinnassa on usein kyse tyylistä ja päivittäisen käytön miellyttävyydestä.

Nykyään sekä repuissa että laukuissa on usein erillinen läppäritasku. Se on laukun koon mukaan suunniteltu joko 13 tai 15,6 tuuman kokoisille koneille. On toki laukkuja myös 17-tuumaisille monstereille, mutta ei sellaisia kuljeteta päivittäin mukana. Läppäritasku voi olla pehmustettu tai se voi olla vain kankaalla erotettu osio. Kumpikin toimii, ja etenkin jos käyttää läppärin kanssa suojapussia, niin pehmustamatonkin tasku ajaa asian. Ahtaassa joukkoliikenteessä läppäri voi kuitenkin esimerkiksi rutistua huomaamatta kaiteita tai käsinojia vasten. On huonoa suunnittelua, jos taskun sisällä on metalliosia, esimerkiksi solki, joka voi naarmuttaa konetta. 

Itse tapaan pitää läppäriäni mukana ilman sen omaa suojapussia, koska reppuni suojaa tarpeeksi ja kone on helppo ottaa esille. Lisäsuojalle olisi ollut tarvetta, kun kirjoittaja joutui jokapäiväisellä reitillä pyöräillessä auton tönäisemäksi. Läppäri selvisi repussa hengissä ja on edelleen käytössä, mutta näyttö kärsi ja näytönohjain kuoli. Kypärä pelasti pään, sen käyttäminen on järkevää ja tyylikästä.

Suomen olosuhteissa on syytä miettiä myös säänkestävyyttä. Vettä tulee ympäri vuoden ja rapa lentää. Halvemmissa laukuissa ja repuissa vetoketjut ja saumat voivat olla suojaamattomat. Niistä vesi voi mennä läpi lyhyemmälläkin matkalla. Kannattaa myös tarkistaa, että kangas on vedenkestävää.

Reppu ja laukku pyöräillessä tai joukkoliikenteessä

Arkijärki sanoo, että reppu on pyöräillessä parempi. Laukkua on hankala tasapainottaa yhdelle olalle ja myös rinnan yli menevä lähettilaukku meinaa valahtaa sivulle. Reppu pysyy tukevasti selässä kahdella remmillä ja sen voi kiristää tai löysätä helposti. Reppuun yleensä myös mahtuu enemmän tavaraa. Painavaa reppua on helpompi kantaa kuin painavaa olkalaukkua. Toisaalta lähettilaukku on suunniteltu läheteille, ja siten siis liikkeellä olemiseen.  Hyvän lähettilaukun voi kiristää helposti selkään kiinni ja se on tilava ja helposti käsiteltävä. Toki laukun voi myös heittää pyöräillessä pyörän koriin tai pyöräillä niin rennosti että olkalaukku ei haittaa.

Laukun hyvä puoli on todellakin se, että tavarat ovat helposti saatavilla. Olen kirjoittaja ja minulla on kevyt läppäri. Kun vielä käytin laukkua, saatoin kesäisin ottaa helposti läppärin laukusta syliin aina kun istuin ja kirjoittaa jonkin pikaisen pätkän esimerkiksi bussia odotellessa. Nykyisin kyllä pyöräilen kesät talvet ja käytän reppua, enkä muutoinkaan ota konetta esille liikkeessä.

Olkalaukkua voi ajatella urbaanimpana varusteena. Se toimii paremmin ruuhkaisessa metrossa tai lähijunassa. Selässä pullottava reppu suojaa täydessä metrossa hyvin henkilökohtaista tilaa mutta on epäkohteliasta viedä kahden ihmisen tila, kun muidenkin täytyy mahtua mukaan. Ruuhkassa pujottelu voi olla helpompaa laukun kanssa, jos sen ottaa etupuolelle, mutta bussiin juokseminen onnistuu paremmin reppu selässä. 

Suurkaupunkien pyöräläheteiltä on levinnyt kansan keskuuteen lähettilook. Siis esimerkiksi rottainen fiksi, tiukat farkut ja t-paita sekä vyöhön työnnetty u-lukko tai lanteille kiedottu ketjulukko. Kombo näyttää uskottavalta vaikka ei olisi lähetti. Siitä päästään kenties ratkaisevaan kysymykseen:

Voiko reppu olla yhtä tyylikäs kuin laukku?

Yleinen mielipide on, että reppua ei voi kantaa tyylikkäästi, jos on liikkeellä paremmin pukeutuneena. Siinä missä reppu on väline, laukku on asuste, joka täydentää kokonaisuuden. Päteekö tämä kuitenkin myös skandinaaviseen tyyliin, joka suosii minimalismia ja käytännöllisyyttä? Esimerkiksi ruotsalaisten valmistajien Kånkeneita ja Sandqvisteja kannetaan kaupungilla tyylikkään itsevarmasti. Reput eivät ole enää aikoihin kuuluneet vain peruskouluun ja metsäretkille. Omaa ammattilaisen statusta ei osoiteta enää käyttämällä pukua ja työelämässä monissa paikoissa rento tyyli on hyväksytty myös asiakastapaamisissa.

Tootit, duffelit ja lähetit...

Klassinen lähettilaukku, eli sellainen, jossa on pitkä, rinnan yli menevä remmi tai tote-laukku, jossa on lyhyet kantoremmit, toimii kaupungilla tyylin kannalta aina. Tote-laukulle ei ole yleisesti käytettyä suomenkielistä vastinetta, joten kutsukaamme sitä tootiksi. Laukkuja saa grunge-henkisinä tai todella premiumiin bisnes-lookkiin sopivina. Nahkainen olkalaukku tai salkku viestii ammattimaisuudesta eri tavalla kuin selkäreppu. Toisaalta nylonista tai muusta kankaasta valmistettu olkalaukku on asteen rennompi ja funktionaalisemman oloinen, mutta silti professionaali. On helppo kuvitella pk-yrityksen toimitusjohtaja sininen puku päällä ja Thinkpad mustassa nylon-laukussa.

Laukuissa ei tarvitse tyytyä mustaan nyloniin, vaan tarjolla on esimerkiksi perinteistä mustaa tai ruskeaa nahkaa, joka ikääntyy mukavasti. Laadukas nahka näyttää aina arvokkaalta ja se on kestävää. Nahan voi myös käsitellä vedenpitäväksi kuten kangaslaukutkin. Videopalveluista voi fiilistellä käsityöläisiä työstämässä nahkaa ja tutustua eri nahkalaatujen ominaisuuksiin. Videot saavat nahkatuotteet näyttämään todella hyviltä. Vastaavaa fiilistelyä nylonin työstämisestä ei löydy, mutta tämä ei tarkoita, että nylon- ja kangaslaukut olisivat huonompia.

Kaikki eivät halua nahkaa. Se voi olla arvojen vastaista, huonolaatuinen nahka voi näyttää halvalta tai se ei sovi tyyliin. Lähettilaukkuja ja tote-laukkuja valmistetaan monesta eri materiaalista, värikkäinä, sporttisina, minimalistisina, funktionaalisina, halpoina, kalliina, hyvinä, huonoina. Kaikille tyyleille smart casualista hippihenkiseen löytyy monta eri vaihtoehtoa. Tämä on yksi erittäin hyvä syy suosia olkalaukkuja.

Sitten on vielä kestävästä kankaasta valmistetut duffelikassit, jotka ovat alun perin kuuluneet merimiesten ja sotilaiden varustukseen. Modernit duffelilaukut eivät ole enää vain putkimallisia kärsimyspusseja, vaan tyylikkäitä ja kaupunkiinkin sopiviksi muotoiltuja. Myös niissä on usein erillinen läppäritasku. 

Onko reppu puvun tai työasun kanssa liian kapinallista?

Yliopiston läheisyydessä näkee kyllä humanistisen näköisiä miehiä puku päällä, talveen sopivat kengät jalassa ja reppu selässä. Ovatko he rohkeita oman tiensä kulkijoita vai tyylitajuttomia? Varmaan kumpaakin, koska kysymys ei näytä vaivaavan heitä pätkääkään.

Mitä reppu kertoo kantajastaan? Reppu voi olla militaristinen tehopakkaus, johon saa kiinnittyä remmeillä kaikki tarvittavat varusteet kaikkiin tilanteisiin. Se voi olla myös elegantin minimalistinen, jossa ei ole mitään sulavia linjoja rikkovia renksuja ja taskuja. Urheilullinen reppu sopii athleisure -tyyliin, jossa voi esiintyä yhtä hyvin kadulla ja joogasalilla tai kentällä. Tai sitten reppu voi olla vain reppu, jonka tyylikkyys tulee esiin laadukkaissa materiaaleissa. 

Alakouluajoilta mukana kulkenut reppu voi tuoda lisää retropisteitä tyylimittariin, mutta uusissa repuissa on todella hyvät valikoimat. Niissä on myös käytännöllisiä ominaisuuksia kuten, läppäritasku ja vesipullolle mitoitettu sivutasku. Kai se kertoo ajan kulumisesta, että enää repuissa ei ole taskua kannettavalle cd-soittimelle ja pientä reikää kuulokkeiden johdolle.

Reppuja suunnittelevat kaikki, Niken kaltaisista suuryritykset, Qwstionin ja Sandqvistin kaltaiset design-pajat sekä pienet yksityiset käsityöläissuunnittelijat. Reppu voi olla välttämätön osa pukeutumista ja tyyliä, jos täytyy kuljettaa kaikkia päivän aikana tarvittavia tavaroita mukana. Suunnittelijat tietävät tämän kyllä ja suunnittelevat tuotteita eri tyyleihin sopiviksi.

Mittasuhteilla, muodolla ja väreillä voi korostaa tai häivyttää kantovälinettä. Pienempi, mutta hyvin suunniteltu reppu ei pullota selässä, mutta siihen mahtuu kuitenkin tarvittavat tavarat. Sulavalinjainen, tiukasti selkään kiristetty reppu ei kiinnitä niin paljon huomiota kuin iso ja leveä. Reppu voi olla pussimainen tai selkeämmin suorakulmainen. Laatikkomainen reppu erottuu tyylivalintana. Sama pätee laukkuihin, kumpaakin voi käyttää osana tyyliä.

Klassisessa tyylissä laukku on varmempi valinta, mutta meillä on kyllä vapaus rikkoa sääntöjä ja mukavuus voi olla myös tyylikästä. 

Repun ja olkalaukun ergonomiasta – selkä kiittää jos reppu riittää

Jos jokin asia on nyt sähköpöytien aikakautena paremmin, niin ergonomiasta ollaan tietoisempia kuin ennen. Jälkeenpäin on helppo toivoa olleensa järkevämpi monessa asiassa, myös laukkuvalinnoissa. Minulle opetettiin aikoinaan, että olkalaukku on pahasta. Käytin kuitenkin laukkua, koska se oli tyylikkäämpää, vaikka mukana kulki läppäri, ostokset ja kirjoja. Nyt läppäri kulkee repussa, ja hartiat eivät vaivaa.

Ergonomian asiantuntija käyttää reppua

Suomen Naprapaattiyhdistyksen Marja Wainikka korostaa hyvän repun tai laukun merkitystä päivittäisessä käytössä.

”Oikein kannettuna selässä, eikä vain toisella olkapäällä, reppu on yleisesti ottaen ergonomian kannalta parempi vaihtoehto. Selkärepussa kilon lisäpaino tuntuu huomattavasti vähemmän, kuin laukussa kannettuna.” 

”Oikein säädetyt olkahihnat auttavat kantamusta asettumaan mahdollisimman lähelle kehoa, jolloin paino jakautuu luonnollisesti ja tasaisesti, eikä reppu roiku liian alhaalla ja heilu ikävästi kuormittaen hartioita ja selkää. Kun repussa kannetaan muutakin kuin läppäriä, on tarpeen pakata reppu tasapainoisesti, etteivät tavarat paina selkää. Itse käytän paljon reppua siirtyessäni päivänmittaan paikasta toiseen. Mielelläni valitsen aika napakan mallin, jotta tavarat pysyvät helposti järjestyksessä, eivätkä heilu ja keiku.”

Ei laukkukaan ole vihollinen. Se sopii erityisesti pienemmille kantamuksille. Jos omiin tapoihin kiinnittää huomiota, niin laukunkin kanssa voi välttyä ongelmilta.

”Laukun ongelmana tuppaa olemaan se, että sitä usein kannetaan aina samalla olkapäällä, eikä puolta vaihdeta. Silloin kuormitus jakautuu epätasaisesti ja olkapää, jolla laukkua kannetaan, jännittyy.  Olkapäät painuvat myös helposti liikaa eteenpäin, josta usein seuraa kipuja olkapäiden ja niskan alueelle. Vähitellen koko kroppa saattaa tuntua toispuoleiselta. Laukkua kantaessa olisi hyvä opetella vaihtamaan puolta melko usein, jotta välttyisi harmeilta. Käyttäjän kehon mittasuhteet määräävät pitkälti toimiiko vaaka-, vai pystymallinen laukku paremmin. Myös olkalaukku olisi hyvä saada asettumaan tukevasti mahdollisimman lähelle kehoa.”

Lopuksi

Naprapaatti voi antaa yksiselitteisen vastauksen kysymykseen, kannattaako läppärin kantovälineeksi valita reppu vai laukku. Tyyli ja tottumus määrittävät kuitenkin paljon valintojamme. Suomessa pukeutumisetiketti on käytännöllisempää kuin mitä esimerkiksi Ranskassa tai Italiassa pukeutumisen ajatellaan olevan. Suomessa meillä on se etu, että räntäsateessa isoa reppua kantavaa ammattilaistakaan ei katsota pitkään. Toisaalta hankalammissa ja sallivammissa olosuhteissa klassiset tyylivalinnat erottuvat hyvällä tavalla.

Omalla kohdallani reppu voittaa, koska pyöräilen ja kannan päivittäin useamman kilon verran tavaraa. Muutenkin arkityylini sietää yleensä repun. Laukkua käytän toisinaan kun pärjään vähemmillä tavaroilla ja tiedän, että niitä ei tarvitse kantaa pitkiä matkoja päivän aikana. Eräs käytännöllinen juttu on reppuni sisäpuolella magneeteilla kiinni oleva pikkutasku. Pidän siinä avaimia, korttikoteloa ja muita pikkutavaroita. Se asettuu myös laukkuni sisätaskuun sopivasti, ja voin heittää sen myös suurempaan reppuuni, joten päivittäiset pikkutavarat pysyvät kätevästi mukana.

Päivittäiset tavarat kasvavat osaksi meitä, joten ne ansaitsevat huolellisen harkinnan. Lopulta oleellisinta on valita reppu tai laukku, jonka kantaminen tuntuu oikealta kehossa ja mielessä viikkojen ja vielä vuosienkin jälkeen.